Eilen siis möllitokoilimme Nyytin kanssa ensimmäistä kertaa ja kuten naamakirjasta on saattanut päätellä, odotukset eivät olleet järin korkealla. Neiti NyyNyyllä on valeraskaus eikä hommien teko oikein maistu tällä hetkellä. Möllitoko oli kerhomme järjestämä ja samanaikaisesti vieressä pyörähti käyntiin Match Show. Osallistujia oli molemmissa tapahtumissa mukavanlaisesti - Nyytin mielestä tosin mätsärin puolella ainakin ihan liikaa. Ei olla päästy treenaamaan vielä ulkona kuin kerran, joten tuulinen sää, lentelevät lehdet ja kaikkialla pyörivät ihmiset ja koirat tekivät kisaharjoituksesta vähintäänkin haastavan.
Paikallaoloon jäin parin metrin päähän koirasta, mutta siitä huolimatta ihan viime hetkillä Nyytin takaa kulkenut henkilö vei huomion ja neitokainen nousi ja kääntyi ympäri. No ei mitään tilanne oli koiralle vaikea ja pysyihän se sentään lähes minuutin. Täytyy etsiä kaikesta se aurinkoinen puoli.
Seuraaminen oli iloinen yllätys siinä mielessä, että otushan jopa tuli mukana ja piti jopa kontaktia. Edellähän se oli vaikka kuinka ja paljon, mutta kun viime aikoina tuo kontakti ihan paikoillaankin on tuottanut päänvaivaa, niin se että se malttoi liikkeessä tillittää meikäläistä oli jo ihan työvoitto.
Jättävistä maahanmeno oli priima, taidettiin saada 10. Ei valittamista. Seuraaminen tietysti voisi olla parempaa. Seisominen meni sitten makoiluksi. Seuraamisen aikana Nyyti keskittyi tarkkailemaan naapurikehän Iines doggia ja pysähtyi kuulemma seisomaan, mutta päätti sitten panna maaten. Käskyni oli aivan liian voimakas neitokaisen herkkään mielentilaan nähden. Otin heti uusiksi ja hienostihan se pysähtyi.
Luoksetulon jättö toimi hyvin, ei ongelmia. Lähti NyytiSivulle käskystä hyvin tulemaan, mutta kaartoi puolivälistä matkaa tarkastamaan kaukaloon (kehät oli jääkiekkokaukalossa) tulleen treenikaveri Velmun. Pysähtyi ja tuli käskystä eikä mennyt kaverin luo asti, mutta eipä ollut tyylipuhdas tuokaan suoritus.
Hyppy oli varsin positiivinen. Ongelmana on ollut hieman haluton lähtö, nyt sitten oltaisiin menty jo ihan ominpäin asenteella “kyllä mä äiti tiedän, miten tää klaarataan”. Ei sentään hypännyt kun hieman huutelin takaisin päin. Ajattelin, ettei varmaan lähde käskystä kun jouduin ottamaan sen takaisin oma-aloitteisuuden jälkeen, mutta mitä vielä. Hieno, innokas hyppy käskystä ja muutoinkin priima liike.
Kaiken kaikkiaan siis itselle jäi tavallaan ihan positiivinen fiilis - saatiin edes joitain liikkeitä tehtyä ihan oikein. Mutta toisaalta Nyytin henkinen tila on kaikkea muutakuin seesteisen rauhallinen. Häiriötä oli meidän keskittymiskyvylle vielä liikaa. Mutta ensimmäinen koitos on takana ja suunta voi olla vain ylöspäin.
Nyt Nyyti saa nauttia pääsiäislomasta - mitä nyt hieman juuri tehtiin olohuoneessa peruutusta, teki muuten hyvin ja oppi jo vähän mitä haluttiin - katsotaan jos sitten vappuaattona möllitokoillaan uudestaan Tampesterissa. 